Kirsi Marja Jaatinen
   

 

Paluu lähtöruutuun 2005:

Vietän syyslomani lokakuussa 2005 isän luona Jyväskylässä ja käyn samalla tanssimassa syntymäpaikkani edessä. Wivi Lönnin piirtämä Kuokkalan kartano - alun perin sahapatruunan kotitalo - toimi synnytyslaitoksena 50-luvulla. Nykyään se on pieni kulttuurikeskus, jossa järjestetään mm. kamarimusiikkikonsertteja.

Pieni elämäntarina

 

Meditaatio pesuvadissa 1959
 

 

 

Lahjontayritys 1962

Olen 3-vuotias. Valokuvaaja yrittää irrottaa minusta hymyä lelujen avulla - turhaan! Käsitän koko tilanteen väärin, ja luulen, että saan viedä apinan mukanani. 

 

 

 

Ensimmäinen hiihtolenkki 1962



Isä ostaa minulle sukset ja opettaa hiihtämään. Kierrän aluksi perunapeltoa. Myöhemmin hiihdämme yhdessä Laajavuoren jyrkissä maastoissa, lähellä hänen syntymäkotiaan. Rakastan lumisen metsän tuoksua ja auringonvaloa, joka siivilöityy kuusenoksien läpi.

 

 

Matkalla tuntemattomaan 1964

Sukat ovat savessa, mutta en edes huomaa sitä. Seikkailu vie minut mennessään. Järvenrantayhteisössämme on noin 30 lasta ja nuorta, ja myöhemmin leikimme piiloleikkejä hiekkamontulla, pommitetulla tiilitehtaalla ja metsän tiheiköissä. Uimme ja kierimme hiekassa, kunnes sokerimunkkeina syöksymme taas järveen. Kerran Kaarinalla on seläsä iilimato, ja otan sen pois. Näen iilimadoista painajaisia.

 

Kesä 1966

Meille on muuttanut eräs basisti ja hänen mukanaan levysoitin, akustinen kitara ja sähköbasso. Kuuntelen yläkerrassa   amerikkalaista musiikkia: countrya, folkia, bluesia, rockia. Tässä vaiheessa jo syvällä minussa ovat mm. Johnny Cash, Joan Baez, Beatles, Trini Lopez, Harry Belafonte, Simon & Carnfunkel, Bob Dylan... Haluan oppia soittamaan kitaraa. Käyn myös ensi kerran elokuvissa: Sound of Music. Teatterista en tiedä vielä mitään.

 

Kansakoulussa 1967


Kolmas luokka on alkamassa. Seison eturivissä oikealla. Alkuvaikeuksien jälkeen koulussa on kivaa! Alan soittaa huilua Voitto Mäkelän opastuksella. Valitettavasti seuraavana vuonna minut kuntaliitoksen vuoksi pakkosiirretään tuhannen oppilaan kansakouluun, jossa meillä on poliisivuorot. Olen siellä vuoden, ja sitten pyrin oppikouluun, Tyttölyseoon. Siellä Marlboro-Manta vie meidät ensi kerran taidemuseoon. Jeee!

Koiranpentu 1970


Tämän loistokaverin kanssa juoksen monta vuotta kotini lähellä kangasmetsässä. 
Se on kaunis harju, jossa kasvaa vanamoita, talvikkeja, lehdokkeja. Nyt sitä ei enää sellaisena ole. Sinne on rakennettu taloja.

 

Konfirmaatio 1973


Käyn rippileirin Keuruulla Pöyhölässä. Meitä on siellä paljon. Juon aamuteeni pitkässä pöydässä Ulla Stigzeliuksen ja Tero Pulkkisen välissä. Vaeltelen kissankelloniityllä, ja pääskyset lentelevät siinä rakennuksessa, jossa meillä on opetusta. Pääsemme ripille Keuruun vanhassa puukirkossa. 

 

Jyväskylän lyseo 1978

Käyn lukion poikalyseossa, jonne minut pakkosiirretään keskipitkän ranskan takia. Hieno erikoisuus on, että saan opiskella modernia tanssia Maarit Ylösen johdolla.

Perhe 1983


Opiskelen Jyväskylän yliopistossa, ja olen naimisissa Pertti Jaatisen, tulevan valtiotieteilijän ja ympäristöpolitiikan tutkijan kanssa. Olemme tutustuneet pubissa shakkia pelaamalla. Saamme ensimmäisen lapsen 1983. Kuvan on ottanut Pertin kaveri Raimo Viirret, joka tulee yllättäen käymään keväisenä sunnuntaiaamuna. Minä olen 24 ja Pertti 29. Pertti luennoi myöhemmin Jyväskylän yliopistossa mm. filosofiasta ja ympäristökysymyksistä ja vierailee näissä merkeissä myös Colchesterissa, Oslossa ja Reykjavikissa. Tuohon aikaan olen itsekin suuntautunut poliittiseen retoriikkaan ja argumentaatioon ja alustan aiheesta filosofian tutkijaseminaarissa. Valitettavasti hänen elämänsä päättyy ennenaikaisesti vakavan sairauden vuoksi.

 

Keväinen ilo 1993


Minusta tulee lukion äidinkielen opettaja ja opo, ja ensimmäinen virkani on Mäntän lukiossa, jossa on matemaattinen painotus. Pidän vuodenkierrosta, jossa keväisin aina näkee työnsä tulokset.

 

Klovnina Joensuussa 2002

Kuva: Jouni Turunen/Sanomalehti Karjalainen

Muutamme Joensuuhun 1994, ja siellä tanssi ja ilmaisu saavat entistä enemmän tilaa elämässäni.

 

 

Luovan tanssin ohjaajan koulutus 2005-2006


Menen päätoimiseksi opiskelijaksi Itä-Suomen liikuntaopistoon. Tässä tutkitaan Annika Sarvelan johdolla, mitä harjoituksen ja leikin mahdollisuuksia erilaiset välineet synnyttävät. Nykyään koulutus tunnetaan nimellä Dance and somatics, ja se on todella hieno, kansainvälinen koulutus.

 

Saimaan ranta 2007


Vene on tervattu. Kevääseeni on kuulunut lapsuudesta lähtien tervan tuoksu: jo pienenä sain tervata veneen.


 
 

Ystävien kanssa Kalliojärvellä 2008

Vaikka asun kaupungissa, minulla on koko ajan yhteys luontoon kaikin aistein. 

 

Kalakaverini ja sielunveljeni muusikko Cane Vuorjoki 2008

Tämän ihmisen kanssa minulla on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ja meillä on kivaa yhdessä. Hän on myös kasvattanut lapsiani, mistä olen hyvin kiitollinen.

 
50 vuotta syyskuussa 2008

Koska minulla ei ole ollut koskaan isoja juhlia, päätän juhlia kolmella tavalla. Samalla myös yhteisöni ja elämänkaareni tulevat näkyviin - myös lapsilleni. 

1) Käyn Jyväskylässä, ja vien 91-vuotiaalle isälleni kakkua. Siellä ystäväni Leena haluaa viedä minut autoretkelle, koska on löytänyt sielunmaisemani jostain. Hän vie minut Päijänteen rannalle, tuntemattomaan kylään. Paljastuu, että juuri siitä kylästä on lähtöisin isäni suku. Eikä Leena tiennyt sitä! Olen kiitollinen vanhemmilleni, lapsuuteni ihanille ihmisille ja synnyinseudulleni sekä Leenalle, joka omalla tavallaan on kulkenut rinnallani monta vuotta.

2) Juhlin Joensuussa Teatteriravintolassa läheisteni kanssa. Sinne tulee ystäviäni ja läheisiäni eri elämänvaiheista, ja niinpä meillä onkin alussa kollektiivinen kuva-arvoitus. Syömme kaskinauriskeittoa ja muuta lähiruokaa. Monenlaista kokoonpanoa nousee lavalle, ja me tanssimme, tanssimme. Siellä soittavat mm. Ukkosmaine, Hullut Hattuset ja Root Remedy. Perheeni esittää minulle Hanoi Rocksia ja Creamia. Yöllä, syntymäni hetkellä Stoorin Maritta ottaa rumpunsa ja joikaa meille aivan ikimuistoisesti. Kiitos kaikille ihanista juhlista!

3) Järjestän pienen juhlan myös työyhteisölleni, ja siellä tutkitaan esineiden avulla, miten yhteisömme on vuosien saatossa muuttunut. Käy ilmi, että pysyvä piirre on ollut sydämellisyys, ja siitä haluamme pitää kiinni. Kaikki on aina otettu porukkaan, ja jokainen saa olla oma itsensä. Olen kiitollinen tästä työyhteisöstä.

 

Draamatunti 2009
Tässä on osa Darwin-ryhmästä.
Kuva: Arttu Kokkonen

En tainnut koskaan valita draamaa, vaan draama valitsi minut. Vuonna 1987 minulle annettiin tehtäväksi opettaa ilmaisutaitoa, ja siitä se alkoi. Jo vuonna 1984 performancetapahtuma Jyväskylän yliopistossa oli tehnyt minuun vaikutuksen. Siellä esiintyivät Homo$ ja Jack Helen Brut. Söderholmin Aino pyysi minut sinne. Kiitos Ainolle!

Pohjoiskarjalaiset ihmiset ovat intohimoisia ja herkkiä; heidän sydämensä palaa. Olen kiitollinen elämäntehtävästäni täällä. On ollut mahtavaa tehdä luovia prosesseja täällä. Ehkä kohtaan tässä myös karjalaisen puoleni. Villi äitini oli Viipurin seudulta kotoisin ja harrasti jalkapalloa, soutua, melontaa, uimahyppyjä, voimistelua, teatteria ja tanssia!

 
 
Hauki ja säynävä 2009
 

Luovia prosesseja keittiössä 2010


 

 

Tallinna 2012

Taidemuseoista olen ollut kiinnostunut keskikoulusta lähtien. Tässä olen Tallinnan modernin taiteen museossa Kumussa, jonne Ville-kulta meidät vei. Hyvä näyttely energisoi, inspiroi ja saa aivot ihan uuteen järjestykseen.


  • syntynyt vuonna 1958 Jyväskylässä, asuu nykyisin Joensuussa
  • tutkinnot/suoritukset: ylioppilas (Jyväskylän lyseon lukio, 1978), FM ja äidinkielen opettaja (Jyväskylän yliopisto, 1987) ja OPO (Jyväskylän yliopisto, 1990), luovan tanssin ohjaaja (Itä-Suomen liikuntaopisto, 2006); tanssi- ja liiketerapian perusopinnot (Teak/Kokos ry, 2013)

  • opinnot: suomen kieli ja kirjallisuus, itämerensuomalaiset kielet, puheviestintä, taidehistoria, filosofia ja yhteiskunnalliset aineet, opetushallinto, kasvatustiede, draamapedagogiikka; tanssi ja somatiikka, kehonhuolto, LMA, tanssi- ja liiketerapia

  • lyhyitä kursseja esim. kirjoittamisen ohjaamisen, draaman, teatterin, klovnerian, lausunnan, kehonhuollon ja tanssin alueelta.
     
  • lyhyitä koulutuksia eri ohjaajien johdolla, jotka ovat kotoisin seuraavista maista: Alankomaat, Australia, Belgia, Brasilia, Egypti, Englanti, Islanti, Italia, Itävalta, Kroatia, Marokko, Norja, Portugal, Puerto Rico, Ruotsi, Saksa, Skotlanti, Suomi, Sveitsi, USA, Wales, Venäjä.

  • työkokemus: lukion lehtorina ja ilmaisukasvattajana vuodesta 1987, opinto-ohjaajana Pirkanmaan työvoimapiirissä (1987-1994), nuorten teatteriohjaajana vuodesta 1994, lisäksi ilmaisuun liittyviä mittatilauskursseja erilaisille ryhmille
  • harrastukset: interaktiivinen teatteri vuodesta 1998; kuvataide, teatteri, musiikin kuuntelu, kirjallisuus ja elokuvat; kirjoittaminen; tanssi, liikunta, ulkoilu, sienestys, marjastus ja kalastus

  • Kuuntele Kirsi Marja Jaatisen ja Pamela Tolan haastattelu Yle Areenassa (Aakkosista aatteisiin -ohjelma).
  • Ensilähetys 7.8.2010